| |
|
|
KUVANTEKEMISEN ALUEENI
AKVARELLI
on piiloisista tunteista kuiskaava runo hauraan herkillä siveltimen
kosketuksilla… valoa kuultavilla väreillä…
KORUTAIDE
pienoiskuvanveistona etsii kantajansa ja tekijänsä yhteisessä
kuuntelussa elämän kiteytyneitä ajatus- ja tunnesisältöjä. Viestit
rakentuvat muutaman millin muotoihinsa hopeasta, pronssista korukivistä,
puusta…- luonnon kiteyttämistä lakiensa heijastuksista…
KUVANVEISTO
omassa työotteessani on elämän ymmärtämistä avaavien viestien etsimistä
ja muotojen luomista pronssivalun tarjoamilla keinoilla, jossa
työotteessa luonnon lainalaisuuksien ja elämän verkoston kuuntelu on
lähtökohtana…
PUISTOTYÖT
antavat luovuudelle välttämättömän hiljaisuuden: -kuulla ja nähdä
ihmisen ja luonnon syvimmät viestit, ymmärtää merkittävimmät voimat.
Siksi luonto rakenteittensa tarjoamilla viesteillä on ainoita
ympäristötaiteen muotoja, joita ihmisen luovuudessa ymmärrän. Luonto ja
luontoa kunnioittava puiston rakentaminen ihmistä varten tarjoaa
luovuudelle merkittävimmät pienet polut ja ihmistä arjessaan kantavan
sisällön. Valtaväylillä arjen luovuus elämän herkkine kosketuksineen
menehtyy meluun ja pölyyn murentaen sisäiset voimat. Siksi luovuus ei
koskaan voi alistua kontrolloivan vallan hektiseen kulkuun melun
täyttämillä valtaväylillään…
ÖLJYVÄREILLÄ
myös etsin värien, valojen ja muotojen soinnuilla ja rytmeillä elämän
sisäisimpiä ääniä. Kun akvarelli on runo, ja koru sisäisenä viestinä
sekä kuvanveisto elämän perimmäisten lakien ymmärrystä etsivänä, on
öljyvärityöskentely kuin monipolvisen ja tutkivan esseen kirjoitus, joka
ammentaa voimansa ja keinonsa myös luonnon ja ihmisen hiljaisesta
kuuntelusta.
OPPIPOIKA-AJOISTANI KUVIEN TEOSSA
OPETTAJIA
tekniikoissa on ollut paljon, opastajia sisältöjen, luovuuden
edellytysten etsimisessä vähemmän…
KUUNTELUN JA LUOVUUDEN OPASTAJIA
ollut tekniikka-opettajia vähemmän, itselleni kuitenkin sitäkin
merkittävimpiä. Taidetekniikoiden opettajia on tullut vastaan paljon…
osaltaan kuitenkin tarjoten myös luovuuden kosketuksia. Olen tavannut
molempia Vapaasta Taidekoulusta, lapsuuteni puutarhasta ja puistosta,
metsistä, tai korukursseilta, metalli- ja taidevalimoista,
psykoterapiakoulutuksista, kuvataideterapiakursseilta, arjen
ihmiskohtaamisista… Merkittävimmät opastajat kohtasin lapsuuteni
pienillä poluilla… mutta vielä mainitsen opastajistani vuosien 53 – 58
kohtaamani taiteilijan koulussa, Kaisa Mäkelän… taikka Vapaassa
taidekoulussa 1960-luvulla Torger Enckellin ja Tor Arnen… …
NÄYTTELYITÄ
yksityisesti ja myös yhdessä olen pitänyt Eurajoella, Tuusulassa,
Helsingissä, Lopella, Hyvinkäällä … yhteensä 13. Töitäni olen antanut
lähinnä uniikkitöinä yksityisille arjen ihmisille … Minun on tuskallisen
vaikea myydä ”lapsiani”, mieluummin annan ”heidän” etsiä omat reittinsä
ihmisen lähelle…
|
 |
|
|
